Anna's Eco Home

Oho, onpas vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi blogiani päivitellyt. Tarkoitukseni ei edes ollut erityisesti pitää taukoa blogin kirjoittamisesta, mutta siinä nyt vain kävi niin. Olen viime aikoina kehitellyt uutta blogia, joka käsittelee ekologista sisustamista ja elämäntapaa. Tänään vihdoin ja viimein julkaisin ensimmäisen tekstin. En ole vielä päättänyt, jatkanko myös tämän blogin pitämistä, katsotaan. Tässä linkki uuteen blogiin: Anna's Eco Home. Toivottavasti pidätte!

Haltiala

Haltialan tila Vantaalla on ihana pakopaikka arjesta. Kävimme viime viikonloppuna Haltialassa Viirun kanssa ihmettelemässä eläimiä ja kuljeskelemassa peltojen laitoja ja metsäpolkuja pitkin. Ravintola Wanhan Pehtoorin terassille on ihana istahtaa huilimaan pienen seikkailun jälkeen. Meille sattui ihana ilma maatilaretkeä varten. Täytyypi piipahtaa useamminkin!

Vallilan tuntemattomampi puoli

Kaikkihan tietävät Puu-Vallilan, mutta monelle on tuntematonta se Vallilla, joka on rosoisempi ja teollisempi. Pidän siitä Vallilasta erityisen paljon, koska siellä on niin kovin kovin hiljaista, kun liikemiehet ja -naiset ovat lähteneet koteihinsa. Se on ihan kuin eri maailmasta. Lisäksi siellä on ihania punatiilirakennuksia. Tällä puolella Vallilaa sijaitsee myös Seppo Renvallin puisto. No, puistohan se ei tosiaankaan ole, vaan enemmänkin aidattu ryteikkö. Sen ohi kulkiessani usein mietin, onko se todellakin joskus ollut oikea puisto?

Makuuhuone

Olen ollut koko viikon niin väsyksissä, että en ole onnistunut päivittämään blogiani kertaakaan. Olemme kuitenkin vihdoin poistaneet makuuhuoneen seinästä tapetin ja maalanneet seinän. Viimeistely vielä puuttuu makkarista, mutta päätin kuitenkin esitellä, miltä se nyt näyttää. Yöpöydät puuttuvat (minulla toimittaa yöpöydän virkaa vanha lastentuoli), verhot puuttuvat ja seinät ovat ihan tyhjät. Kuitenkin jo nyt makkari näyttää paljon kotoisammalta ja enemmän meidän näköiseltä kuin ennen muutosta. Laitoin mukaan myös ennen kuvat. Minusta itsestäni on aina niin hauska katsella muiden ihmisten muutoksia.

Makuuhuoneestamme näkee suoraan kadulle, siksi meillä onkin aina sälekaihtimet alhaalla. Kuvassa ne ovat ylhäällä, koska innostuin tänään myös pesemään ikkunat! Aikaisemmassa asunnossa eteisessä olleet lipasto ja peili saivat uuden paikan makuuhuoneesta ja ne tuovatkin sinne ihanaa kodikkuutta. Makuuhuoneesta tuli asuntomme tummin huone, mutta minusta makkarissa saakin olla tummempaa.

Viimeisenä kuvat yöpöydän valaisimesta ilman valoja ja valot päällä. Se oikein herää henkiin saadessaan valot, mutta niin kai useimmat valaisimet tekevätkin. Lisäksi on hauska nähdä, miten eri väriseltä seinä näyttää, kun valaisimeen sytyttää valon. Laitan uudestaan kuvia makuuhuoneesta, kun saan sen viimeisteltyä.

Sinisen huvilan kahvila

Jos et ole vielä käynyt Helsingissä Sinisen huvilan kahvilassa, niin käy ihmeessä tänä kesänä! Siellä on aivan ihana istuskella kesäauringossa ja ihailla näkymiä Töölönlahdelle. Osoitekin on Linnunlauluntie 11, onkos sen ihanampaa kuultu! Sinisen huvilan kahvila on yksi lempipaikoistani Helsingissä, suosittelen!

Käsityöläisen Tallinna

Vietin eilen ihanan päivän Tallinnassa ystäväni kanssa. Kävimme aivan ihanassa käsityötukussa nimeltään Karnaluks. Siellä oli mielettömät määrät lankoja, nappeja, nauhoja, puikkoja ja kaikkea mahdollista, mitä käsityöihminen saattaa tarvita. Käväisimme myös valtavassa kangaskaupassa, jossa oli  hirmuisesti valinnan varaa. Näiden liikkeiden jälkeen suuntasimme kulkumme vanhaan kaupunkiin, joiden katuja ja kujia kiemurtelimme ristiin rastiin ja poikkesimme aina mielenkiinoisen kaupan kohdalla sisälle.

Myös rakennukset Tallinnassa ovat lumoavia. Suuri osa rakennuksista on parhaat päivänsä nähneitä, mutta heti naapuritalo saattaa hohtaa uutuuttaan kunnostettuna. Minua kiinnostaa enemmän nuo hieman ränsistyneet rakennukset. Ne ovat niin persoonallisia ja niiden seinät ovat niin värikkäitä rapisevine maalikerroksineen ja murevenine rappauksineen. Lisäksi on hauskaa kuvitella, miltä rakennukset ovat mahtaneet näyttää loiston päivinään.

Pyöräilystä

Amsterdamin matkamme jälkeen olen koko ajan enemmän ja enemmän hurahtanut pyöräilyyn. Minusta on ihanaa huristella aamuvarhaisella ensimmäinen osio työmatkastani pyörällä. Ja iltapäivällä palatessani töistä saan huristella ratikoiden ja bussien ohi, jotka jumittavat ruuhkassa. Helsingin keskustan tuntumassa moneen paikkaan pääsee nopeammin pyörällä kuin julkisilla. En pidä yhtään odottelusta, joten on paljon rentouttavampaa hypätä pyörän selkään kuin odotella ratikkaa tai bussia. Olisi ihanaa, jos työmatkani olisi hieman lyhyempi, niin voisin pyöräillä koko matkan töihin. Ajattelin kyllä testata lähiaikoina, josko pyöräilisin parinkymmenen kilometrin matkan töihin ja takaisin edes kerran viikossa.

Haaveilen samanlaisesta pyöräilykulttuurista kuin mitä Amsterdamissa on, mutta se lienee turha toivo autojen valtaamassa Helsingissä. Seuraavaksi haluaisin piipahtaa Kööpenhaminassa ja tutustua heidän pyöräilykulttuuriin, miten se mahtaa erota amsterdamilaisten hurjastelusta? On minulla toki muitakin syitä, miksi haluaisin Kööpenhaminaan: kauniit rakennukset, ihanat kaupat jne.

Tämän postauksen kolme ensimmäistä kuvaa ovat Suomesta. Ensimmäisenä on pari vuotta sitten Pariisin tuliaisina tuotu leppäkerttusoittokello, sitten minun pyöräni ja kolmannessa kuvassa minä valkoisen kypäräni kanssa. Loput kuvat ovat Amsterdamista. Haaveilen tuollaisesta viimeisessä kuvassa olevasta rahtipyörästä, jolla voisin kuljettaa Viirua. Koska minusta pyöräily on niin ihanaa, haluaisin mennä pyörällä myös sellaisiin paikkoihin, joihin Viirukin tulee mukaan. Toistaiseksi se ei onnistu, mutta ehkä jonain päivänä minullakin on ikioma cargobike! Kaipaisin myös tyylikästä tai hauskaa satulansuojaa. Onko kellään hyviä vinkkejä, mistä sellaisen voisi saada?