Utuisia hetkiä

Vastapainoksi eilisille kaupunkikuville on tänään vuorossa sumuisia kuvia maaseudulta. Joinakin aamuina, kun herään, on sumu peittänyt koko kylän. Jos sumua on näin paljon kuin näissä kuvissa, on näky taianomainen. Tänään päivä on vain tavallisen harmaa, ei maagista sumua, eikä piristävää auringonpaistetta. Ainoastaan koko taivaan kattava harmaa pilvipeite. Aamulla, kun kävin koirien kanssa ulkona (tosiaan koirien, ei yhden koiran, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa), oli maa kuurassa ja ilma kirpeä, mutta nyt lämpötila on noussut, valkoinen kuura kadonnut, ja on alkanut sataa tihuttaa inhottavaa sumusadetta. Kaipa tänään pitää siis löytää ilon aiheita jostain muualta kuin säästä!

Rakastan sinua, Amsterdam!

En tiedä, kuinka monta kertaa olenkaan jo postannut Amsterdamista, mutta haitanneeko tuo. Täällä maaseudulla haikailen kaupunkielämää, ja erityisesti Amsterdamin kanavanvarsikatuja, romanttisia siltoja ja ihmisvilinää. En siis olekaan mikään maalaistyttö, vaikka joskus ajattelin, että maalla asuminen voisi olla kivaa. No, nytpä on tullut sekin kokeiltua. Kaipaan kaupunkiin, ja erityisesti kaipaan kaupungin valoja. Täällä on niin kovin pimeää, vaikkakin pikku hiljaa alkaa helpottamaan, kun päivät pitenevät ja aurinko tuo toivoa elämään.

Tällä erää täytyy kuitenkin tyytyä näihin kuviin Amsterdamista. Olimme siellä viimeksi joulun jälkeen välipäivinä. Talven valo luo kaupunkiin aivan erilaisen ilmeen. Kanavat heijastavat hämyisiä talojen kuvia aaltoilevista pinnoistaan, ja kirpeä tuuli saa ihmiset kääriytymään toppatakkeihinsa. Pyörästään ei kuitenkaan aito amsterdamilainen luovu, vaan polkee hurjaa vauhtia läpi sateen ja tuulen. Meitä onneksi hellittiin tuona päivänä lämpöisellä auringon paisteella ja raikkaalla tuulella.