Ehdoton lempiratani on vajaan 20 kilsan pituinen Horstin rata noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Useimmitenhan pyöräilemme tässä omilla lähiseuduilla, tuossa kilsan päässä on 25 km:n pituinen lenkki, jota on tullut aika moneen kertaan sahattua. Horstin rata on todella tekninen, ei juurikaan poljettavia nousuja, melkein koko matka huikeasti kurvittelevaa laadukasta ylös-alas ajoa! Mieletön kokemus! Koko matka on täynnä pikku mäkiä, joista useimmiten selviää ylös tarpeeksi kovilla vauhdeilla, vain muutamassa joutuu polkemaan. Horstissa emme olekaan olleet pyöräilemässä sitten joululoman, joten sinne hieman jo ikävöinkin.
Täällä Alankomaissahan voi pyöräillä melkeinpä läpi talven, mutta ei se talvipyöräily useimmiten mitään kovin herkkua ole. Lumesta ei useimmiten tarvitse talvisin huolehtia, mutta sen sijaan mudassa ajo tulee tutuksi. Vesisadetta ja mutaa on tänäkin talvena riittänyt. Mudassa on hyvä treenata tasapainoa ja tekniikkaa, mutta siihen se sitten jääkin. Mudassa ajaminen on hidasta ja kaukana nautinnollisesta. Yritän aina ajatella, että on hyvä oppia pyöräilemään kaikenlaisissa olosuhteissa, mutta olen kyllä todella iloinen, että kevät kolkuttelee jo ovella. Nyt ei ole satanutkaan pitkään aikaan, joten maasto taitaa olla aika kuivaa. Viikonloppuna meillä onkin tarkoitus tehdä pieni pyörälenkki maastossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti